Kamala kiire kokoajan ja vuorokaudessa on yhtäkkiä ihan selvästi vähemmän tunteja. Ja tunneissa vähemmän minuutteja. Ihan selvästi. Kuka tunnustaa vieneensä ne? Kouluhommia tulvii kokoajan lisää, kämppä on monisteita ja kirjoja täynnä. Ärsyttää kun pitää kaikenlisäksi omata näinkin laiska luonne, mutta minkäs teet. Anatomia sentään  on nyt tentitty, tuloksia odotellessa sitten vaan. Ja harjoittelua kohti.

Eilen oli muuten päivä, jona rakas ystävä nukkui pois. Kauniita unia isokorvaiselle ja äärimmäisen tärkeälle Viiville, toivottavasti nyt on edessä vihreät niityt, porkkanamaat ja suuret loppumattomat omenapuut.